Sooloilua. Ohjaus Lauri Nurkse. Käsikirjoitus Katja Kallio omasta romaanistaan. Kuvaus Peter Flinckenberg. Pääosissa Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen, Kristiina Elstelä, Minttu Mustakallio. 100 min. K11. FantasiaFilmi, 2007. Bio Rex 1.

Lauri Nurksen ensiohjauksen Sooloilua pääosassa on näkyvimpään rooliinsa yltänyt kuvankaunis Saija Lentonen, joka tekee kepeästi toimittaja Emman roolin. Myös aina luotettava Kari-Pekka Toivonen hoitaa tonttinsa kunnialla Joelina, klassisen saran julkkismuusikkona. Lehtinaisen ja kapellimestarin romanssi saa sopivasti alkunsa siitä, kun molemmat tulevat jätetyiksi yhtä aikaa samalla lentokentällä.

Lapsina kokemiensa hylkäämisten vuoksi kumpikin on omalla tavallaan pelännyt sitoutumista. Nyt Emma huomaakin yhtäkkiä löytäneensä oman paikkansa. Mutta saako hän huikentelevaisen matkarakastaja Joelin palaamaan kotilieden ääreen jatkuvilta konserttikiertueiltaan?

Katja Kallion viihderomaaneista näyttää Kuutamolla ja Sooloilua -elokuvien perusteella tulevan filmiversioina vähän latteita. Kirjailijan kehuttu sanankäyttö ja huumori eivät valkokankaalla tunnu löytävän paikkaansa, vaikka Kallio itse onkin tehnyt käsikirjoituksen molempiin filmeihin. Pelkät tarinat eivät juoniltaan kummoisia ole.

- Täällä on ihanaa! Ihan kuin ei olisi oikein missään, toteaa Emma upeassa huvilassa. Sooloilua ei sekään sijoitu arkitodellisuuteen. Emman työstä emme pääse perille ja kapellimestaroiminenkin hoituu Joelilta siinä matkustamisen sivussa. Emman kolmea miesystävää nähdään pari kertaa, mutta saamattomampaa porukkaa saa hakea. Joel jopa kutsuu heitä kastraateiksi. Mutta tekijät ovat vain kastroineet näyttelijät kohtausten täydellisellä dynamiikan puutteella. Kaveriporukalla tietysti voi olla kantapöytä suosikkiravintolassa, mutta yleensä ihmiset sentään istuvat eri tuoleilla eri iltoina.

Nurksen elokuvan hahmojen tunteista ei saa kiinni, vaikka tyylikkään uranaisen ja menestyvän muusikon taustaa inhimillistetään vaikealla lapsuudella. Kun suhteen kiistakapulaksi nostetaan Joelin äiti, dementoituva Lea, odottaisi jännitteitä syntyvän anopin ja miniäkokelaan välille nyt nähtävää haaleutta enemmän, mutta näin käy vain loppuratkaisuissa.

Vika ei ole Kristiina Elstelän, joka on aivan mainio mummo. Sooloilua vain ei tunnu varsinaisesti kertovan naisesta tai miehestä, lapsista, vanhuksista, tai raskaudesta sen enempää kuin rakkaudestakaan. Aiheet otetaan esille, mutta jätetään käsittelemättä ja perustelematta.

Romanttisen elokuvan alueella Tyttö sinä olet tähti ja jopa FC Venus ovat onnistuneet Sooloilua paremmin. Sujuvalla, kauniisti kuvatulla viihteellä on kuitenkin kysyntää: Sooloilua on ollut viime viikkojen katsotuin elokuva. Filmi on kuin kevytlevitettä, jonka päämääränä onkin, ettei sen nauttiminen näy missään.

Onneksi on Minttu Mustakallio ja Jani Volanen! Mustakallio sähköistää hyvän elokuvan ja huonossa imee kaiken voiman ympäriltään. Keskinkertaisempaankin filmiin hän tuo aivan oman värinänsä. Sooloilussa Mustakallio kääräisee taskuunsa kaikki kohtaukset, missä esiintyy.

Jani Volanen on vahva ennakkosuosikki sivuosa-Jussille Miehen työstä. Sooloiluun muuntumiskykyinen Volanen antaa Emman toimituksen esimiehenä ryhtiä ja jäntevyyttä. Volasen hahmolla on hauskimmat vuorosanat, joista osa vaikuttaa improvisoidulta.

Elokuva tulvii musiikkia, jota käytetään liisterinä liimaamaan kuvat katsojan mieleen. Ei kuitenkaan ole mielenkiintoista, kun katsojalle lauluin kerrotaan, mitä tämän pitäisi tuntea. Kun Chisun Anna mun mennä soi, se voisi saatella yhtä menevästi mitä tahansa muitakin Sooloilun kuvia.

Paras vire saavutetaan vasta loppupuolella, kun Emma ja Lea löytävät yhteisen sävelen Joelin kadottua kuvasta. Siisti ja sävytön filmi intoutuu hetkeksi myös, kun Emma järjestää kohtauksen tahtipuikkoaan liian innokkaasti heiluttavalle miehelleen. Ongelmien peikot viihteellinen, mutta ei aina niin viihdyttävä tarina haihduttaa kevyesti unelmaparin huvilaparatiisista.

Kaikkihan me haluamme asua onnellisina isossa piparkakkutalossa luonnon keskellä. Nurksen elokuva leikkii näillä toiveilla, mutta ei täytä niitä. Emman ja Joelin romanssi jää etäiseksi, samoin heidän työnsä, ystävänsä, henkilöhistoriansa ja maailmansa. Katsoja ei näin pääse elämään pääparin suuria tunteita eikä rakentamaan niistä yhteistä tarinataloa.