1. sunnuntai loppiaisesta 13.1.2008 Evankeliumi: Joh. 1:29-34
Ensi sunnuntaina puhutaan kirkoissa kasteesta. Evankeliumissa kerrotaan Johannes Kastajasta, joka teki työtään: opetti ja kastoi. Kun Jeesus tuli hänen luokseen, hän huusi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Johannes kastoi kyllä myöhemminkin, mutta tärkeintä oli ohjata ihmisiä Jeesuksen luo. ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Kasteessa käytetään vettä. Sitä samaa, jota juomme ja jossa peseydymme. Emme näe Pyhää Henkeä, mutta veden me näemme ja tunnemme – ja kuulemme sen loiskeen ja virtauksen. Siksi Jeesus käski käyttää kasteessa vettä, johon hän sanallaan sitoutuu. Kylpyveteen lisätään tehokas ja hyvä kylpyvaahto, jos halutaan puhdistua hyvin ja myös nauttia puhtauden tuoksusta. Kasteveteen liitetty Jeesuksen käsky ja lupaus pesee pois synnin lian. Siten Pyhä Henki vaikuttaa. Me näemme kuinka vesi koskettaa ja huuhtoo kastettavaa. Tuoksu uudesta puhtaudesta nousee taivaaseen ja Jumala tunnistaa kastetun kaikesta pahasta puhdistetuksi.
Kasteen ulkoiseen muotoon liittyy erilaisia perinteitä. Jo varhaiskirkon aikana neuvottiin, että jos mahdollista, kaste tulisi toimittaa virtaavassa vedessä ja upottamalla. Jos ei ole virtaavaa vettä, tulee veden olla muuten vain puhdasta. Ja jos vettä on vähän, kastetaan valelemalla, joko virtaavassa tai astiaan otetussa puhtaassa vedessä. Veden määrä ei siis vaikuta kasteen sisältöön kunhan ”pesuaine” on oikea: Raamatun lupaus syntien anteeksiantamisesta.
Vesi kastelee riippumatta siitä miten ihminen kastetaan. Se on aina yhtä märkää. Varsinkin talvella voi vilustumisen vaara olla suuri vaikka vain hiukset märkänä menisi pihalle. Kastunut pitää kuivata hänen oman hyvinvointinsa takia. Siksi myös kastetun vauvan pää kuivataan puhtaalla liinalla. Puhtaus säilyy ja me hoidamme lähimmäistämme, niin että hänellä on hyvä olla meidänkin seurassamme, eikä vain enkeleiden ja taivaan joukkojen kanssa. Sinnehän se kaste meitä lopulta johtaa – tai siis se usko, joka kasteessa saadaan. Ja se puhtaus, jota ihminen ei näe, mutta jonka Jumala onneksi näkee.
Kaste on kristinuskon perusasioita. Siinä Jumala ottaa ihmisen hoitoonsa. Meidän tehtävämme on Jeesuksen käskyn mukaisesti kastaa ja opettaa sekä siunaten hoitaa toisiamme sanoilla ja teoilla.
Kirjoittaja on sairaalapappi
Kokkolassa