KÄLVIÄKokkolan Nuorisokuoro hyvästeli joulua On tähti kirkas -konsertissa sunnuntaina. Perinteinen loppiaiskonsertti järjestettiin ensimmäistä kertaa Kälviällä ja sopi tunnelmalliseen puukirkkoon hyvin.

Nuorisokuoron vahvuus on tekstin esille tuomisessa, tarinoiden välittämisessä. Monipuolisessa ohjelmistossa niitä olikin moneen makuun. Kuoron ääni on kaunis, muttei vielä täysin yhtenäinen. Ohjelmisto kuorolla on vaativa ja jokaisella nuorella kuorolaisella on paljon vastuuta. Tasokkuudestaan huolimatta konsertti jäi kaipaamaan heittäytymistä ja tulisieluisuutta.

Konsertin ensimmäinen osio, Musica sacri, koostui lähinnä hengellisistä Piae Cantiones -sävelmistä. Konsertti alkoi tyylikkäästi kuoron luodessa Aetas Carmenin teemasta eteerisen ja liikkuvan sävelmaton. Kuoro oli kuitenkin epävarman oloinen ja vasta Jaakko Mäntyjärven sovittamat kappaleet nousivat vahvoina esiin. Jumalisten joukko oli tanssivan leikillinen ja Iloitkaam´ dynaamisesti hienovireinen. Niissä kuoronjohtaja Kari Pappinen oli elementissään ja sai sovitusten melodisen ja rytmisen äänenkäytön esiin. Kappaleille olisi voinut antaa enemmänkin aikaa. Tunnelma oli keskiaikainen moderneista sovituksista huolimatta - tai kenties niiden ansiosta. Vanhakantainen teksti taittui ymmärrettävään muotoon ja sopraanoäänet kajahtivat korkeuksiin!

Piristävän Joulu maailmalla -osion veti Nuorisokuoron uusi varajohtaja Maria Autio. Vastikään musiikinohjaajaksi valmistunut Autio oli ammattitaitoinen ja selkeä. Vierasperäisten kappaleiden rytmiä ja sykettä olivat tukemassa lyömäsoittajat Lassi Pappinen ja Ville Isokoski. Soitto oli ajoittain riemastuttavasti laulujen tarinoita kuvittavaa. Kuoron ja rytmiryhmän välinen vuorovaikutus ja balanssi toimivat paikoittain herkullisesti.

Konsertin helmi, espanjalainen joululaulu La Marimorena, tuli lähelle, oli herkkä ja pehmeä. Kuoro teki siinä hyvää yhteistyötä. Konsertin nimikkokappale On tähti kirkas oli tunnelmaltaan lämmin, ehyt kokonaisuus, jossa erityisesti alttojen soolokohdat ilahduttivat. Pappinen lauloi sooloa ja otti yleisön mukaan. Tansanialaisessa Ilon ja onnen päivässä oli hyvä meno niekkuineen kaikkineen, mutta kaipasi enemmän irrottelua!

Perinteistä joulukonserttiohjelmistoa edusti osio Joulu kotona. Siinä kuoro näytti osaamisensa ja lauloi yhtenäisesti – yhteissoundi oli kirkas, herkkä ja nuori. Kappaleet olivat tuttuja ja laatu taattua. Aarre Merikannon Pikku Maijan rukous oli varma itkettäjä. Kylmät väreet kulkivat, kun kuoro Aution käsissä antoi sopivasti aikaa tuskalle ja lohdutukselle. Lars Nordqvistin Jul, jul, strålande jul oli elävä, valoisa ja voimallinen.

Joulun laulu, elämän laulu käsitti kaksi erilaista, hienoa kappaletta. Mikko Sifdorovin erikoinen, keinuvan aaltoileva Marjatan laulu soi todella kauniisti. Pekka Kostiaisen sovittama englanninkielinen On poika annettu meille taas oli varma ja riemukas. Siinä Pappisella oli kuoro hyppysissään ja sai siitä irti vaikuttavan pianon ja forten.

Pappisen kokonaisvaltainen tyyli johtaa kuoroa vie katsojan mukanaan. Siitä yleisökin sai viimein omakohtaisen kokemuksen, kun kuoro ja yleisö lauloivat vuoropuhelumaisesti virren Maa on niin kaunis. Kaikuisassa kirkossa se oli koskettava yhteisöllinen kokemus.