KOKKOLA

Halkokarin kahakka 1854. Ohjaus ja käsikirjoitus Seppo Pulkkinen. 51 min. Tuotanto Video-Fakta 2007. TV1 30.12. klo 9.05

”Melancholy catastrophe” voisi olla Nightwishin uusimman menestyslevyn nimi, mutta tosiasiassa määritelmää ”surumielinen katastrofi” käyttivät brittien sotahistorioitsijat kuninkaallisen laivaston tultua kokkolalaisten rökittämäksi Krimin sodassa 1854. Britannian Suurlähetystön verkkosivuilta voi lukea, kuinka Englanninpuiston ”vitriiniin” sijoitettu barkassi on vieläkin ainoa brittilaivaston alus, joka edelleen on sotasaaliina ulkomailla.

Oliko vähäpätöisesti kahakaksi nimetty tapahtumasarja suuri askel vain kotikaupunkiaan puolustaville ja sittenkin pieni askel Mustanmeren herruudesta käydyssä Krimin sodassa, jossa Suomi oli pelkkä pelipallo suurten jaloissa, Venäjän, Englannin, Ranskan ja Turkin välisessä ottelussa?

Tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja Seppo Pulkkinen on sunnuntaiaamun dokumentissaan Halkokarin kahakka 1854 tarttunut hetkeen. Alan asiantuntijat kokoontuivat Kokkolassa voiton 150-vuotisjuhlaseminaariin ja samaan aikaan nähtiin myös aiheesta tehty kahakkanäytelmä kesäteatteriesityksenä. Dokumenttiin on näin saatu ei vain suurvaltojen virallisia selityksiä tai historioitsijoiden kuivaa jälkipuintia, vaan myös hyökkäyksen kokeneiden kansalaisten näkökulma.

Professori Andrew Lambert Lontoon King’s Collegesta, filosofian tohtori Pekka Kauppala Helsingin yliopistosta ja professori Pentti Virrankoski ristivalottavat kahakan syitä ja seurauksia maailmanpoliittista taustaa vasten. Vaikka asiantuntijat dokumentissa esittävät toisistaan poikkeavia arvioita mieshukasta, pitää professori Lambert Halkokarin tapahtumia yhtä kaikki merkittävinä. Tosin hän anekdoottina lisää, että Kokkolan uhrien ohella brittien kampanjan ainoa menetys oli päihtynyt merisotilas, joka sai surmansa sammuttuaan varastoon, jonka hänen omat toverinsa polttivat.

Suurvallan soitellen sotaan lähdön jälkinäytös oli vallattu barkassi, kuusi kuollutta, joista yksi upseeri sekä 22 vankia, joista 19 haavoittunutta. Veneen ohella kokkolalaiset saivat saaliikseen sotalipun, tykin, kivääreitä ja pistooleita.

FST:llä elokuussa nähtyyn samasta ajanjaksosta kertovaan, Jonas Tuomisen selkeästi jäsenneltyyn Bomarsund 1854 –dokumenttiin verrattuna Pulkkisen työ on kerroksellisempi ja moniäänisempi. Silloisen vihollisen näkökulma tulee paitsi lähdeteosten, myös professori Lambertin eläväisten huomioiden kautta konkreettisemmin esille. Toisaalta juohevan englantilaistutkijan, venäläislähteisiin porautuneen originellin Kauppalan sekä vakuuttavan Virrankosken kiehtovat kommentit paljastavine ristiriitaisuuksineen ja vastakkainasetteluineen luovat vastaanottoon haastavuutta, joka monenkirjavan visuaalisen havaintomateriaalin kanssa tekee ohjelmasta paikoin vaikeaselkoisen.

Dramatisoitu dokumentti alkaa olla jo kirosana, mutta Pulkkisen menettely toimii. Toisin kuin Tuomisen Bomarsund-elokuvan köykäisesti lavastetuissa elävöityksissä, Halkokarin kahakka -filmi on voinut hyödyntää Veikko Pohjosen ja Seija Metsärinteen Matti Pajulan tekstistä ohjaamaa kokkolalaisten harrastajateattereiden ulkoilmaesitystä. Pulkkinen ei kuitenkaan ole tyytynyt tähän, vaan on myös dramatisoinut uusia kohtauksia arkistolähteiden pohjalta, tarvittaessa vaikka nostamalla salskeita meripoikia torilaivan mastoihin. Taistelu rannassa tykkitulineen nähdään toki myös, mutta viehkeimmän vaikutelman tarjoaa loppunäkymä, jossa menneisyyden kaupunkilaiset saapuvat Englanninpuistoon sotasaalista ihailemaan.

Kahakka-dokumentti kantaa pitkälle valokuvien, piirrosten ja maalausten tarjoamien aikalaistuntojen varassa. Yksittäinen huolimattomasti aseteltu upseeripotretti sattuu silmään ja jokunen staattinen asetelma tarpeettomine yksityiskohtineen. Englantilaisten upseerien ja laivojen nimien lausumiseen olisi voitu kiinnittää tarkempaa huomiota.

Ristikuviin on kiinnytty paikoin liikaa, kun ei ole luotettu perusotosten ilmaisuvoimaan. Visuaalisten ärsykkeiden päällekkäisyys tuo näytteillepanoon turhaa levottomuutta, kun toisaalta Pulkkisen rauhallinen selostus, kuvaelmat ja asiantuntijaprofessoreiden kiireettömät tuumailut kerrankin antavat katsojalle mahdollisuuden omiin päätelmiin.

Kirjoittaja esitti brittiupseeria Kokkolan kahakassa kesinä 2004-2005.