Ernest Bloch; Concerto Grosso 1 & 2, Ferrucio Busoni; pianokonsertto d-molli, Berceuse Mikkelin kaupunginorkesteri joht. Daniel Raiskin, Risto Lauriala – piano. Alba ABCD 234

Ernest Blochin nimi kannattaa painaa mieleen kaiken varalta, jos tietokilpailussa joskus kysytään sveitsiläistä säveltäjää. Hänen jännittävä tyylinsä on lujasti kiinni tonaalisessa perinteessä, ja silti se onnistuu kurkottamaan uusiin sfääreihin. Näin syntyy oudolla tavalla uusvanhaa musiikkia, neoklassismia ja neoromantiikkaa, kuten hienosti sanotaan. Etenkin sointumaailman sisäiset lainalaisuudet kokevat vallankumouksen, ja musiikki vapautuu sointuopin kahleista.

Blochin Concerto Grossot sopivat Mikkelin orkesterin tapaiselle pienkokoonpanolle yllättävän mukavasti. Etenkin Risto Laurialan avustuksella toteutettu 1. konsertto soi raikkaasti ja pysäyttää kuuntelemaan. Laurialan napakka ote soljuttaa teosta luontevasti eteenpäin. Kappaleen yllättävät käänteet ja eheä persoonallisuus pitävät otteessaan. Toisessa konsertossa alkaa orkesterin pienuus jo väliin haitata, ja jotenkin tehot tuntuvat loppuvan kesken. Mikkelin kaupunginisille pienenä vinkkinä…

Ferruccio Busonin lapsena tekemä pianokonsertto on kaikessa kliseisyydessään ällistyttävä osoitus nuoren ihmelapsen taidoista. Ehkei se mikään musiikin merkkipaalu ole, mutta kiinnostava kuriositeetti kumminkin. Levyn päättävä Busonin Berceuse piirtää samalla huimaavan kaaren perinteestä ponnistavasta pojasta, joka päätyy vanhoilla päivillään tonaliteetin hämärille rajaseuduille mietiskelemään. Näin levyn kappaleet muodostavat yllättävän ehyen kokonaisuuden.

Rachmaninov; pianokonsertot 2 & 3. Stephen Hough, Dallas Symphony Orchestra joht. Andrew Litton Hyperion CDA67649

Nykylevyjä syytetään joskus intohimottomuudesta ja steriiliydestä. Ne tuotetaan lukemattomin otoin paikkaamalla niin täydelliseksi, että inhimillisyys on vaarassa kadota. Yhä harvemmin kappaletta soitetaan äänityksessä kertaakaan ehyenä ottona alusta loppuun.

Onko Stephen Houghin ja Dallasin orkesterin muutaman vuoden takainen konserttitaltiointi Rachmaninovin konsertoista juuri tästä syystä niin hieno? Säveltäjälle luonteenomaisen slaavilaisen melankolian ja romanttisen paatoksen ahjo hönkää esiin sellaisen hurmion, jonka veroista ei taida helpolla löytyä. Levyllä on sellainen imu ja paatos, että hurmioituneimmissa paisutuksissa tekee kipeää. Juuri tämä ekstaattisuus nostaa Rachmaninovin musiikin siivilleen. Varsinkin vähemmän kuultu kolmas konsertto saa todella intohimoisen tulkinnan.

Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin täydessä tilanteen hallinnassa. Soitto ei sorru liian hitaiden tempojen raskaaseen hunajaan, vaan säilyttää notkean ja raikkaan yleissävyn kautta linjan. Livelevyksi harvinaisen virheetön äänite osoittaa, että hyvin tehty konserttiäänitys saa purkkiin sellaista atmosfääriä, jota on äärimmäisen vaikea saada talteen tyhjässä salissa hinkaamalla. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sellisti Natalia Gutmania, joka ei koskaan tahtonut tehdä muita kuin livelevyjä.

Beethoven; pianosonaatit Op13 ’pastoral’, Op28 ’pateettinen’ ja Op2 No3 Angela Hewitt Hyperion CDA67605

Angela Hewitt on levyttänyt Beethovenin sonaateista kolme perussuosikkia. Joskus joutuu kuuntelemaan epätoivoisia yrityksiä löytää jokin ennen kokeilematon lähestymiskulma tuttuun musiikkiin. Liian usein tämä johtaa vähintäänkin keinotekoisiin yritelmiin, jossa kappaleen alkuperäinen idea tallautuu jalkoihin.

Hewitt ei tähän sorru. Hän tekee uskottavan ja luontevan tulkinnan kappaleista. Huolellinen, mietiskelevä käsityön tuntu on koko ajan läsnä. Ymmärrys kappaleiden perimmäisestä luonteesta ei katoa Hewitin näpeistä hetkeksikään. Erityisesti pateettisen sonaatin tutut sävelet saavat harvinaisen puhuttelevan ja selkeän tulkinnan osakseen. Kaikesta kuulee, että tärkeintä on kappale itse, ei pianistin tarpeet persoonalliseen ilmaisuun.

Jotta tällaisella perinteisellä metodilla erottuisi massasta, on lopputuloksen silloin oltava ehdotonta huippua. Ja tämä äänite on. Ennustan, että tällä levyllä ei ole suurempia ongelmia pysyä Beethovenin ja pianomusiikin ystävän CD-soittimen kelkassa vähän pidempäänkin.