Vaasalaisen akvarellisti Carl Warghin (s. 1938) näyttelyt Pohjanmaan museossa noin kymmenen vuoden välein ovat aina olleet tapauksia. Niin

nytkin. Taiteilija on tuonut kotimuseonsa yläkertaan runsaasti viimeaikaisia töitään. Teosten joukossa on muutamia öljymaalauksia, mutta akvarelleistaan Wargh tunnetaan ja niissä hän on parhaimmillaan.

Carl Wargh on nimekkäimpiä akvarellestajamme. Hänen tyylinsä on omaperäinen ja helposti tunnistettava. Sen pohjana on vankka piirustustaito, jota taiteilija korostaa niin opetustyössään erilaisilla kursseilla kuin muistiinpanoissaankin.

– Lähtökohtana on paperi – sitten tulee kynä ja viimeisenä väri.

Kun Carl Warghin akvarelleja tarkastelee lähemmin, niistä näkee lyijykynän jäljen, sitä ei ole pyritty kummaamaan, kuten koulussa tehtiin, vaan se saa näkyä. Toinenkin akvarelliin liitettävä perustekniikka eli laveeraus, josta esimerkiksi vaasalainen akvarellisti Nandor Mikola oli kuuluisa, Warghin töistä puuttuu. Hänen teoksissaan väriä on käytetty säästäen ja ajatuksella. Paikka paikoin väri on lähes viitteellistä.

Taiteilija ei pelkää valkoista pintaa töissään. Warghin teoksia katsellessa tulee mieleen väistämättä esimerkiksi taidemaalari Alvar Cawén, jolla oli tapana jättää suuriakin pintoja pelkälle pohjustamattomalle kankaalle. Nykymaalareista vastaavaa tekniikka käyttää muun muassa espanjalainen Manolo Valdés.

Tyhjä pinta varjelee teoksia turhasta kompaktiudesta ja sallii teosten luonnollisen hengittämisen. Warghin teoksista ei voi todella puhua samana päivänä kuin tiukkaan ahdetuista Juhani Palmun maalauksista.

Fragmentaarinen maalaus sallii myös yksityiskohtien poiminnan. Tässä Wargh toimii kuin valokuvaaja; kuvaan tulee mitä siihen sattuu tulemaan. Esimerkiksi Akropolis-teoksessa on etualalla lintu ja oikeassa laidassa kuvaan on työntymässä auton nokka. Sattumanvaraisilta näyttävät elementit voi myös tulkita: lintu on rauhankyyhky; auto antiikin muistomerkkejä vaarantava ympäristöuhka; temppelin yläpuolella oleva uhkaava pilvi ehkä saastepilvi.

Carl Wargh on tunnettu matkakuvistaan. Omien sanojensa mukaan hänellä on oikea ’matkajano’. Hän on vieraillut paitsi Ateenassa myös Italian Grassinassa, Kanariansaarilla, Venäjän Novgorodissa ja viimeksi keväällä Portugalin Portossa.

Useita kertoja Wargh on kuvannut Yli-Tornion kirkkoja molemmin puolin rajaa.Taiteilijan kiinnostus pohjoisen kirkkoihin juontaa niiden pohjalaisrakentajista. Esimerkiksi Ylitorniolla Ruotsin puolella rajaa olevat Hietaniemen ja Matarengin kirkot on rakentanut kruunupyyläinen Hans Biskop (1684 - 1762).

Pohjoisen kirkot ovat piirtyneet Carl Warghin akvarelleihin senkin takia, että hän sai aikoinaan apurahan niiden kuvaamiseen. Toisaalta Wargh on pitänyt Torniossa kymmenkunta akvarellikurssia ja niiden aikana kirkkojen tarkastelu on ollut omaehtoistakin. Myös kotiseudun, Etelä-Pohjanmaan, kirkkoja Wargh on kuvannut.

Kotinurkilta piirtämiinsä maisemiin Carl Wargh tapaa tiputtaa jonkin arkisen esineen, kuten jakkaran tai tuolin. Näin maisema välttyy idealisoinnilta. Taivaanrannan maalarina Warghia ei voi missään nimessä pitää.

Uutta sitten viiimenäkemisen Carl Warghin töissä on mallin käyttö. Wargh kuvaa herkällä viivalla parvekkeella tai sisätilassa lojuvia alastomia. Mallina on ollut myös lukija, uimari, seisova, nukkuva ja lepäävä, joskus taiteilija itse.

Maisemateoksiin verraten henkilökuvat ovat paikoin vielä hauraita, ikään kuin niiden tekiijä vielä arastelisi, mutta ehkä juuri henkilökuvat on tie, jota kohti taiteilijan on kuljettava sen jälkeen kun vuosia karttuu ja maailmanmatkailu käytännön pakosta vähenee. Sisäkuva on jo vahva osoitus olikeasta suunnasta.