Yllättävä, villi ja rohkea on Outi Nyytäjän kirjoittama näytelmä Ei mene halvalla, jonka hän on tilaustyönä kirjoittanut Seinäjoen Kaupunginteatterille.

Yllättävä siksi, ettei se ole perinteinen juoninäytelmä, jossa on alku, käännekohta ja loppu. Se on enemmän kuin kabaree, se on eräänlaista kahden naisen teatterisirkusta, jossa liikkeellä ja taituruudella hämmästytetään enemmän kuin tekstillä ja lauluilla. Villi siksi, että se leikittelee naisellisuudella ja rohkea siksi, ettei tabujakaan pelätä paljastaa.

Nämä naiset, Eija-Irmeli Lahti ja Mari Pöytälaakso, eivät ole mitään hyvin kasvatettuja perhetyttöjä tai uhrautuvia kotiäitejä vaan naisia, jotka ovat halunneet kulkea omaa tietään seinään päätään lyöden, intohimoisesti ja itsenäisesti.

Eija-Irmelin, Eikun palomiesrakkaus sai perunanuijasta ja siinä samalla saavat huutia muutkin miehet. Hän avaa kirpputoria ja muistelee värikästä elämäänsä. Nyt on aika myydä vaatteet ja tavarat, unohtaa ja aloittaa elämässä uusi jakso.

Kauppa ei käy, mutta hän tapaa Marin, joka on moniongelmainen; bulimia, anoreksia, paniikkihäiriö ja kleptomania ilmentävät jo lapsuudesta alkanutta itsetunnon tuhoa.

Eikku panee elämäänsä aloittelevan Marin kovaan kouluun. Hänellä on 40+ ikäisenä, mistä ammentaa. Läskit pois ja kroppa timakkaan kuntoon. Vaatteet ja kengät tekevät naisen, hän opettaa. Pois lököttävät retkeilyvaatteet ja surkea ilme. Elämässä pitää olla pling-plingiä. Uusi show muovaa uuden ihmisen.

Tärkeintä Marin on oppia minä-minä-minä –asenne. Hyvin Mari oppiikin. Päälle ei kelpuuteta enää mitään henkkamaukkaa vaan kansainvälisiä lollarivaatteita ja huippumuotia. Molemmat ovat olleet saman miehen rakastajattaria ja nyt asian kustannuksella pidetään hauskaa.

Varsinkin Eija-Irmeli Lahden taitavaa työskentelyä seuraa henkeään pidätellen. Hänestä on moneksi, aikuisesta naisesta söpösteleväksi lolitatytöksi ja ronskiksi tukholmalaiseksi bussikuskiksi. Intohimoisen ja värikkään elämän muistot tuulettuvat Jäämerellä, jonne hän on päättänyt asettua kalastajaksi.

Mari Pöytälaakso tarjoaa kovan vastuksen, varsinkin hitlerviiksisenä vähäpukeisena rakastajattarena hän on parhaimmillaan. Lisäbonuksia suoritukseen toi käyrätorven osaava käsittely.

Käyrätorvi oli hänen rakkain esineensä ja se mukanaan hänkin matkusti Jäämerelle, jossa ystävykset tapasivat. Mari oppi tiensä ilmeisesti nopeammin.

Outi Nyytäjän teksti on tätä päivää, kulutuskäyttäytymisineen, stailisteineen ja sanastoineen. Karmo Menden peililavastus yliampuvine pukuineen tukee tätä. Heidi Räsäsen ohjaus oli riemukas ja rytmikkään iskevä. Hauskuus ja viihteellisyys ei tässä näytelmässä ole helppohintaista.

Mitään katharsista tämä näytelmä ei tarjoa, mutta pohdittavaa kylläkin. Naisen rooli ei ole helppo tänäkään päivänä. Mutta kuka pakottaa rooliin?