SEINÄJOKI

Puhtaana käteen, kirj. Michael Cooney. Suomennos Tiina Puumalainen, ohjaus Petteri Sallinen, lavastus Markku Siren, puvut Mirjami Kari. Kokkolan Kaupunginteatterin esitys 1.12.

Jos nauru parantaisi, niin Keski-Pohjanmaan yritykset säästyisivät tänä talvena sairauslomilta. Nytkin lauantaina Kokkolan kaupunginteatterin pihalla linja-autoihin pakkaantui vähintään viisisataa onnellista katsojaa.

Michael, Rayn poika, Cooneyn Puhtaana käteen on jatkuvaa ilotulitusta siitä alkaen kun sosiaaliviraston tarkastaja Birgitta Jaatinen (Silja Saarimaa) astuu työttömän Erkki Lehtisen (Tuomo Kemppainen) ovesta sisään. Lehtinen on, salaa vaimoltaan Liisalta (Irina Parviainen), käyttänyt hyväkseen sosiaalitoimen lukemattomia avustusjärjestelmiä.

Mukaan on sotkettu nykyinen ja edellinen alivuokralainen, Vertti-setä (Leif Andersson) sekä lukemattomia sukulaisia ja tuttavia. Kun avustushakemustehtailu alkaa tulla liian monimutkaiseksi, päättää Lehtinen katkaista rahavirran ilmoittamalla alivuokralaisensa Visa Muikun (Heikki Vilja) kuolleeksi. No, tämähän tietysti vain lisää rahan tuloa ja taloon rynnivät myös auttavaiset tädit läheiskriisipalvelusta ja hautaustoimistosta (Kati Halttunen ja Mirja Turkkila-Glad).

Avustusanomusten täyttäminen on stressannut Lehtistä niin, että vaimo Liisa kutsuu paikalle myös parisuhdekonsultti Mauri Kuitusen (Osmo Matikainen). Visa Muikun morsian Ritva (Niina Heinonen) pääsee lopulla pelkällä säikähdyksellä kun sulho osoittautuu ihka eläväksi.

Michael Cooneyn farssi Puhtaana käteen on kuin parannettu painos Seinäjoen Kaupunginteatterissa parhaillaan esitettävän isä Rayn farssista, Linjat kuumina. Valhe seuraa toistaan, on läheltäpiti-tilanteita, teljettyjä ovia, drag-pukeutumista ja sukupuolisen identiteetin kustannuksella lystäilyä, mutta sittenkin tässä jutussa on myös asiaa.

Vaikka maamme sosiaalijärjestelmä ei ole enää hyvinvointivaltion tasolla, tuottoisia porsaanreikiä on ja järjestelmän hyväksikäyttäjiä löytyy. Löytyy myös hyväuskoisia sosiaalivirkailijoita ja paapovia terapeutteja. Cooneyn farssi onkin sovellettu suomentaja Tiina Puumalaisen toimesta Suomeen ja ohjaaja Petteri Sallinen on soveltanut sen vielä Kokkolaan.

Ohjauksen ansio on se, että esityksestä on tehty farssikomedia. Suomalaiseen temperamenttiin se on parempi, vaikka nytkin jo väliajalla eräät valittivat liiasta vauhdista. Komediassa näyttelijät saavat tehdä myös näyttelijäntyötä, joka on vivahteikkaampaa kuin pelkkä farssinäytteleminen. Hyvin ensemble pysyikin tyylissä, mutta Eija Variman siitä poikki ja pinoon -tyylinen pääpomo Tikkinen, Länsi-Suomen lääninhallituksesta, oli hieman yliviritteinen ja jyräsi karikatyyrillään koko näppärän palapelin. Pari vuotta kakkua siitä Lehtiselle seurannee.

Kokkolassa ei ole vuosiin nähty kunnon nykyfarssia, joten Puhtaana käteen ei ole ollenkaan huono valinta Kokkolan tämän kauden huolella valittuun ohjelmistoon. Vaikka esitys ansioituneesti esitteleekin sosiaalijärjestelmämme laaja-alaisuuden, opiksi siitä ei kannata ottaa.