2. adventtisunnuntai 9.12.2007 Evankeliumi: Luuk. 12:35-40

Elämme lisääntyvien jouluvalojen aikaa. Vähitellen syttyvät ikkunakynttilät, pihapensaiden valot, lyhdyt portailla ja puun oksilla. Valojen tuiketta päivän hämärään ja yön pimeyteen. Ne kaikki muistuttavat isommasta valosta, siitä joka valaisee pintaa syvemmälle. Tulossa olevasta joulusta ja sen sanomasta.

Valo lisää yleensä turvallisuutta. Varas nähdään ulkovalojen loisteessa ja valaistu koti on asutun näköinen. Aina ei kuitenkaan ole voitu pitää valoja päällä. Vihollisen uhatessa on ollut parempi pitää lyhdyt sammutettuina ja ikkunat peitettyinä. Siten suojeltiin kotia ja perhettä. Silloinkin tarvittiin valoa, sellaista joka poisti pimeyden sisältä. Raamattua ja Katekismusta luettiin kynttilän valossa. Pilkkopimeässäkin rukoiltiin. Sydämeen saatiin juuri sitä valoa, mikä poisti pelon pimeyden.

Pimeyttä kyllä riittää. Suomessa on pimeä syystalvi. Aurinkoa tuskin näkyy edes keskipäivällä, ja jos näkyykin niin vain vähän aikaa. Lumikaan ei vielä valkoisuudellaan paljon vähennä pimeyttä. Pimeyteen tuotu valo kuitenkin on juuri se, mikä näkyy. Kynttilälyhty juhannuksena on täysin turha, mutta nyt sen tuoma valo on odotetuinta.

Sielumme koti ei täyty tai valaistu palkankorotuksilla, joululahjoilla, eikä edes lottovoitolla (- jos se joskus jollekin sattuisi osumaan.) Tyhjyyttä ja pimeyttä lisäävät sairaudet, onnettomuudet, murheet, kuolema. Muistot menneistä hyvistä ajoista, joita ei enää ole. Kaipaus niiden rakkaiden seuraan, jotka ovat jo poissa. Silloin tuntuu kuin kaikki valot olisivat ”off”.

Pimeys poistuu valolla. Yksi lyhty riittää valaisemaan ison salin. Pienikin lohdutuksen sana surevalle, ystävyyden osoitus yksinäiselle tai lepohetki uupuneelle on kynttilä sielun salissa. Se antaa pilkahduksen taivaan valosta, joka on aina ”on”, eikä koskaan ”off”. Joulun tähden syttymistä odotellessamme saamme sytytellä kynttilöitä, lyhtyjä ja jouluvaloja. Odotus voi jotenkin täyttyä jo tänään itsenäisyyspäivän juhlassa tai tulevissa Kauneimmissa joululauluissa. Siellä missä tapahtuu, on valot päällä! Adventin ajan ”pikkujoulu” on parhaimmillaan sitä, että yhdessä elämme siinä valossa joka meillä jo nyt on ja odotamme, että Jumala valollaan täyttää sielumme salin.

Kirjoittaja on sairaalapappi Kokkolassa.