Kaarina Davis: Rankka kutsumus Sairaanhoitajan päiväkirja,163 s. Nemo, 2007.

Kaarina Davisin Rankka kutsumus on ajankohtainen puheenvuoro suomalaisesta sairaalaelämästä ja siitä, minkälaisissa paineissa ja kaaoksessa sairaanhoitajat työtään tekevät ja miten potilaita kohdellaan ja hoidetaan. Hoitajilla on niin kiire, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta potilaan kohtaamiseen. Heillä ei ole aikaa edes omille ajatuksilleen. Kirjasta on turha etsiä television sairaalasarjojen glamouria. Silti kirja pitää otteessaan.

Kaarina Davis työskenteli sairaanhoitajaksi valmistuttuaan sairaalan sisätautiosastolla Pirkanmaalla. Hän valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Olihan hän unelma-ammatissaan. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. Lopulta työ muuttui hänelle täysin vastemieliseksi, potilaat hidasteiksi ja suorituksiksi.

Davis otti vuoden hengähdystauon työstään ja lähti vuorotteluvapaalle. Irtiottokaan ei auttanut, sillä sama kaaos odotti vuoden kuluttua työpaikalla. Hän päätti kokeilla työpaikan vaihtoa ja lähti toiselle paikkakunnalle kotisairaanhoitajaksi. Siinä hän kesti puolitoista vuotta ennen kuin päätti irtisanoutua ja ottaa kokonaan uuden suunnan elämälleen. Hän muutti maalle, kunnosti vanhan talon ja ryhtyi luontoyrittäjäksi. Elämänmuutos mahdollisti myös sen, että hänellä oli rohkeutta kirjoittaa kokemuksistaan.

Kaarina Davis on tyytyväinen päätökseensä eikä aio enää palata hoitotyöhön. Hän vakuuttaa, että elämä kantaa, kun jaksaa kasvattaa itselleen siivet ja uskaltaa hypätä.

– Maailma on täynnä mahdollisuuksia, ja hoitajan työmoraalin omaavalle löytyy ottajia eri työpaikkoihin vaikka kuinka monta. Pitää vain uskoa itseensä, toteaa Davis kirjassaan.

Kirja on päiväkirjamainen dokumentti sairaanhoitajan arkipäiväisestä työstä, mutta samalla Davis pohtii paljon sairaanhoitajan asemaa hoitoyhteisössä. Hän tuntee myös huolta potilaista ja heidän turvallisuudestaan. Davisin mielestä potilaat saavat suorastaan kelvotonta hoitoa.

Hän kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle ja kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana.

Davis korostaa kirjansa johdannossa, että hoitotyötä voi pitää kutsumustyönä, mutta vapaaehtoistyötä se ei ole.

Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kirjallaan Kaarina Davis toivoo saavansa aikaan muutosta.

Kirja on saanut ainakin paljon huomiota osakseen: sekä kirja että Kaarina Davis saivat aivan äskettäin Mielenterveysseuran tunnustuspalkinnon. Palkintoa perustellaan sillä, että Rankka kutsumus -kirjassa kuvataan sairaanhoitajan arkisen työn todellisuutta rehellisesti ja avoimesti. Kirjan tärkeä viesti on: hoitajien pitää oppia pitämään puolensa ja sanomaan ei.

Tieto-Finlandia-raati puolestaan valitsi Rankan kutsumuksen yhdeksi kuudesta Tieto-Finlandia-ehdokkaasta suuresta kilpailijajoukosta.

Raati perustelee valintaansa: ”Rankka raportti äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta. Näyttää työn kaikessa raadollisuudessaan, sairaanhoitajan hoivasodan etulinjalaisena, joka raataa, purnaa, tekee parhaansa ja lopulta väistyy kuluttavasta ammatista.”

Jälkisanoissaan Kaarina Davis pohtii, kuinka häntä jäi kalvamaan se, että hän jätti uppoavan laivan. Kirjan luettuaan ei voi kuin ihmetellä, että alalle ylipäätään on edelleen niin paljon halukkaita ja oppilaitoksiin riittää pyrkijöitä vieläpä todella hyvillä todistuksilla.