Arto Salmisen lyhyeksi jääneen ( k. 2005) kirjailijanuran tuotannon aiheet olivat yhteiskunnallisia ja tyylilajina oli satiiri. Vuonna 2001 ilmestynyt Paskateoria kuvaa iltapäivälehdistön moraalia ja armotonta julkisuuspeliä. Se on kertomus siitä kuinka lehden levikkiä yritetään nostaa banaalilla sosiaalipornolla tai iskelmälaulajien korneilla henkilöhaastatteluilla. Syrjäytyminen tai vähäosaisuus yhteiskunnallisina kysymyksinä eivät kuulu näiden toimitusten juttulistan kärkeen alkuunkaan.

Tämä nihilistinen maailmankuva on nyt tuotu näyttämölle. Taru Mäkelä on dramatisoinut ja ohjannut Salmisen romaanista parituntisen näyttämöversion, joka ei onnistu tavoittamaan romaanin sanoman syvyyttä. Sääli sikäli, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Maailmankuvamme rakentuu yhä enemmän otsikoista ja niin sanotusta viiden minuutin todellisuudesta. Tämän todellisuuden tutkimiseen ja omaääniseen tulkintaan TT:n Paskateorialla olisi ollut herkulliset mahdollisuudet. Nyt toteutus jää puolivillaiseksi näyttämökuvaksi, jossa on vain puhuvia päitä.

Näytelmässä on kahdenlaisia rooleja; kiitollisia ja vähemmän kiitollisia. Jälkimmäisten varaan on hankala rakentaa kokonaista ja kiinnostavaa henkilökuvaa. Yksi tällainen on Hannele Laurin esittämä juorutoimittaja, josta itsekin lööpeissä viihtynyt, mutta myös näyttelijänä meritoitunut Lauri tekee sen minkä voi.

Paskateorian näkökulmarooli, lehtimiehen moraalinsa kanssa painiskeleva toimittaja Suurnäkki taipuu Risto Korhosen esittämänä kokonaiseksi roolityöksi, mutta ohueksi sellaiseksi. Kiinnostavia hahmoja ovat sen sijaan esimerkiksi iltapäivän lehden päätoimittaja, joka on pakotettu osakkeenomistajien painostuksesta valitsemaan yhä raflaavampia otsikoita lehtensä kanteen. Kari Hakala paneutuu rooliinsa kyllä energialla, mutta samalla ajoittain aksentointinsa kadottaen. Toki Paskateorialla on yksittäiset hetkensä; Ola Tuomisen riemukkaasti esittämän elähtäneen iskelmälaulajan Benjaminin haastattelu on karmivan hauska. Harmi ettei näytelmä kokonaisuutena tavoita Salmisen tekstin mustaa huumoria.