Mikä viisaus tuossa toistossa on! Jokainen lasten kanssa elävä tietää pienten lasten rakastavan toistoja. Päivärytmissä tietyt asiat on tärkeä toistaa aamuin illoin samassa järjestyksessä, muuten kaikki menee sekaisin. Pieni lapsi on myös sillä tavalla konservatiivi, että hän ei halua iltasaduksi useinkaan mitään uutta ja ennen kuulematonta, vaan sen saman vanhan, uudestaan.

Ensi sunnuntaina voisimme hihkaista kaikki yhteen ääneen: ”Uudestaan!” Sillä nythän alkaa taas kaikki uudestaan. Uusi kirkkovuosi alusta uudelleen. Uuteen kirkkovuoteen sisältyy taas nuo samat, vanhat juhlat, adventista alkaen. Nyt toistamme ne vain vuoden vanhempina kuin viimeksi ja ties kuinka monetta kertaa itse kukin - se riippuu iästämme.

Eikä se ole totta, että vain pieni lapsi tarvitsee toistoa, vaan me kaikenikäiset sitä tarvitsemme. Mikä suuri viisaus on siinä, että joka vuosi saamme elää samat juhlat uudelleen - adventit, joulut, pääsiäiset, helluntait, juhannukset, mikkelit ja pyhäinpäivät. Riippumatta elämäntilanteestamme adventti tulee, sen jälkeen joulu, pääsiäinen, jne.

Jos yritämme väen väkisin viettää joulujamme ja pääsiäisiämme samalla tavoin, kuin silloin kauan sitten jo lapsuudessa tai kaksikymppisenä, tai niin kuin vaikkapa vielä viime vuonna, voi vastaan tulla enemmän ongelmia kuin iloa. Mutta jos asetumme katselemaan juhlapyhien viestiä aina siinä tilanteessa kuin nyt elämme, painamatta omaa mielenmaisemaamme taka-alalle, joulu voi tulla, pääsiäinenkin - ja tulkoon kaikki juhlat taas tulevana kirkkovuonna! Ei tarvitse olla missään erityisessä mielentilassa, mitenkään erityisesti virittäytynyt, vaan sovittaa juhlat siihen, mitä minulla nyt on. Ja elää sopiva potpuri vanhaa ja uutta, mennyttä ja nykyhetkeä.

Kirkkovuosi ja sen juhlat antavat turvalliset raamit jo pelkällä tulemisellaan. Asettukaamme noihin turvaraameihin jälleen kerran, sillä ne kantavat.

Kirjoittaja työskentelee oppilaitospastorina Kokkolassa.