Mika Waltarin vuonna 1945 ensi-iltansa saanut komedia Gabriel, tule takaisin! on teatteriosuuskunta Willi Lakeuden valinta syksyn piristykseksi. Waltari itse nimitti teostaan sydämettömäksi komediaksi. Siitä on tullut teattereiden kestosuosikki ja sitä on mainittu peräti klassikoksi.

Waltari sai idean näytelmäänsä kuuluisan naistennaurattajan Oskar Auervaaran seikkailuista. Valentin Vaala ohjasi näytelmästä elokuvan 1951 ja Mirjam Himberg televisioelokuvan 1979. Ilkka Kuusisto sovitti kamarioopperan, joka kantaesitettiin 1998. Tänä syksynä näytelmää on esitetty ainakin teatteri Kajossa Kauhajoella.

Huijaamista avioliittolupauksilla ja rakkauden tunnustuksilla rahan toivossa tapahtuu yhä. Sitä tekevät niin miehet kuin naisetkin. Ehkä vain pieni osa uhreista ottaa yhteyttä poliisiin saadakseen huijarin tuomiolle, sillä huijatuksi joutuminen tuntuu häpeälliseltä tai valheellinenkin rakkaus niin suloiselta.

Kestosuosiosta huolimatta arveluttaa hieman, että alkaako Gabrielin tarina tuntua vanhanaikaiselta. Puhutteleeko teksti vielä nuoriakin katsojia? Akustiikan saliin kokoontuneet teatterin ystävät olivat keski-ikäisiä tai vielä iäkkäämpiä. Esityksenä näytelmä oli aivan onnistunut, mutta aihe vaikutti vanhahtavalta. Pitäisikö se mielessään laajentaa muuhunkin huijaamiseen ja rahastukseen?

Viinaan menevä peluri ja huijari Gabriel (Heikki Knuutila) saapuu Helsingistä pikkukaupunkiin viettelemään ensin paperikaupan omistajatar Angerin sisarta Kristiinaa (Hanna-Mari Hotta), mutta käykin itse omistajan Ulriikan (Tanja Koski) kimppuun, kun selviää että siskosten rahat ovat kaikki hänen takanaan. Nuorekkaan tuulahduksen tuo sisarusten orpo sisarentytär Raili (Heidi Kääriälä).

Mainiosti näyttelevän Heikki Knuutilan luoma Gabrielin hahmo on kärjistetympi ja renttumaisempi kuin Petri Kejosen takavuosina YTY-teatterissa esittämä sliipattu Gabriel. Knuutila onnistuu hyvin naurattamaan yleisöä, kun hänen Gabrielinsa on suorastaan klovnimainen teeskennellessään liikutuksen kyyneliä ja heitellessään hetken päästä kyynisiä huomautuksia uhreistaan. Kaiketi hahmo on Knuutilan ja näytelmällä taiteellisen lopputyönsä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen linjalla suorittavan nuoren ohjaajan Timo Torvisen yhteistyötä.

Gabrielin on tarkoitus puhua ja lempiä ikäneidot pyörryksiin. Tähän sopii tietysti vikkelä puhetulva, mutta paikoin se on niin nopeaa, kun tekstistä ei saa selvää. Liekö Akustiikan akustiikan vikaa vai turhan hentoa puheilmaisua, mutta Hanna-Mari Hotan esittämän Kristiinan repliikeistä ei aina saa selvää. Hän suorittaa roolissa taiteellisen lopputyönsä muuten mallikkaasti.

Tanja Kosken Ulriikka sulaa silmissä joutuessaan lemmen pyörteisiin. Kun tädeiltä unohtuu järjen käyttö lemmen kaipuussaan, esittää Heidi Kääriälä reippaasti järjen ohjailemaa Railia.

Perinteisenä huoneteatterina toteutetun esityksen tilaa laajentaa taitava varjoteatterin käyttö. Lavastuksen pieni kullan hohde viittaa ikäneitojen varakkuuteen. Raimo Hentusen musiikin Teddykarhujen huviretki alleviivaa komiikkaa, mutta puheen päälle musiikkia ei kaipaisi. Sirkku Voltin onnistunut puvustus on myös taiteellinen lopputyö.

Mika Waltari: Gabriel, tule takaisin! Ohjaus ja sovitus:Timo Torvinen Keski-Pohjanmaan amk. Teatteri Willi Lakeuden 2. esitys Ylivieskatalo Akustiikassa 25.11. klo 14.

Puvustus Sirkku Voltti, lavastus Torvinen ja Heikki Knuutila, valosuunnittelu Janne Koski ja joutilaat, maskit ja kampaukset Mari Heikkilä, tuottaja Sanna Finnilä ja Knuutila, musiikki Raimo Hentunen, järjestäjä ja kuiskaaja Niina Mella, valo- ja äänimies Petri Hautamäki.

Rooleissa: Heikki Knuutila, Hanna-Mari Hotta, K-P:n amk, Ulriikka: Tanja Koski, Raili: Heidi Kääriälä.
Seuraavat esitykset: pe 30.11., la 1.12., su 2.12. , ke 5.12. ja pe 7.12.