Pelastakaa Röllimetsä: käsikirjoitus, laulut ja ohjaus Allu Tuppurainen. Visualisointi ja erikoisefektit Juhani Parviainen. Musiikin sovitus ja johto Christer Rönnholm. Liikunta Usva Kärnä. Ensi-ilta Vaasan kaupunginteatterissa 17.11.

Eteläpohjalaisten ylpeys, Rölli-peikko, vetää salit täyteen Vaasan kaupunginteatterissa huolimatta siitä, että Herra Rölli eli Allu Tuppurainen on siirtynyt peikon tamineista käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Eikä siinä mitään, aika aikaansa kutakin, uusi Rölli eli Juha Lagström on aivan yhtä hauska ja uskottava peikko kuin Tuppurainen konsanaan. Tämän sanon Röllin seikkailuja alusta saakka seuranneena.

Rölli seikkailee Vaasan isolla näyttämöllä tämän päivän uhkien alla. Ei Röllimetsässä sentään ilmastonmuutoksesta kärsitä, mutta yletön kulutus, roskaaminen ja saastuttaminen saavat Tuppuraisen kynästä kyytiä. Röllimetsässä palvotaan suurta roskaa Roskanheittäjien ylipapin, Piia Mannisenmäki, johdolla ja papittaren pauloihin osaksi humpuukien laumaa joutuvat myös johtaja Kaino Seesteinen, Ilkka Aro, ja hänen kumppaninsa Sointu Lerkkanen, Karoliina Kudjoi. Tämä pari matkaa Röllimestään alun perin ostomielessä, mutta toisin käy.

Uhkaksi ei muodostukaan Röllimetsän joutuminen grynderien käsiin, vaan luonnon saastuminen. Saadakseen kauniin metsän lopullisesti roskan ja turhuuden alttariksi, ylipapin on tuhottava myös Rölli ja hänen ystävättärensä Maahiskeiju, Usva Kärnä. Yksinkertainen peikko on aika helppo tapaus varsinkin, kun karvaturri saadaan ”juopottelemaan” eli juomaan Möky-ööliä. Järkevä maahiskeiju on vastapelureille jo sitten vaikeampi juttu.

Eipä juoni niin kummoinen ole, mutta sillä väliä kun Pelastakaa Röllimetsä pitää otteessaan niin nuoren kuin aikuisen. Ikärajasuositus on viidestä vuodesta ylöspäin. Viisivuotiaskin seurasi näytelmän alusta loppuun saakka ilman mielenkiinnon herpaantumisen merkkejä. Ei ehkä sisältö ihan vielä tämän ikäisille avaudu, mutta tempaa mukaansa nuorimmankin, sillä hyvän ja pahan taisto on selvääkin selvempää.

Juhani Parviaisen lavastus on mainio, ei liikaa mutta ei liian vähänkään. Tunnelma on sopivan metsämäinen, tarvittaessa ihan jännittävä. Lavalla myös rytisee, paukkuu ja savuaa. Risto Saarelan esittämä Iso-Rölli on ihan oikeasti iso. Huumoria mukana on runsaasti ja myös musiikkia sopivasti. Kukapa tällaisessa ei viihtyisi? Metsän takaosissa soitta kolmihenkinen bändi Christer Rönnholmin johdolla. Hänen lisäkseen orkesteriin kuuluvat Kimmo Suomela ja Patric Lax. Väriä lavalle tuo humpuukien lauma, joka ylipapin johdolla muistuttaa kovasti rock-videon tanssijoita. Toisaalta sama porukkaa valloittaa lavaa välillä maahisten joukkona.

Usva Kärnä vastaa myös näytelmän koreografiasta. Kuuden nuoren naisen tanssijajoukko on taitava ja koreografia mainio. Lisäksi tyttölaumasta lähtee myös ääntä, kun pitää laulaa. Kerta kaikkiaan toimiva ryhmä. Piia Mannisenmäki nousee loppurytinöissä jo tarjaturusmaiseen sooloon ja lopussa kurjistuu säälittäväksi michaeljacksonmaiseksi itsensä leikkelijäksi.

Viisivuotias ihastuu ihanaan Maahiskeijuun ja äiti puolestaan Karoliina Kudjoin mainioon blondihahmoon. Kudjoi osaa yhtä lailla keikuttaa valtaisaa takalistoaan kuin pelätä ötököitä ja pahan pauloihin joutuessaan muuttua rajuksi ylipapin palvelijaksi. Kudjoin rokkisoolo on ehdottomasti yksi näytelmän hauskimmista kohtauksista.

Allu Tuppurainen on säveltänyt myös musiikin ja Christer Rönnholm vastaa sovituksesta. Parhaimmillaan musiikki on vauhdikkaissa kohtauksissa, rauhallisemmat melodiat eivät korvaan tartu.