PIETARSAARI

Joulutarina. 2007. Ohjaus Juha Wuolijoki. Käsikirjoitus Wuolijoki, Marko Leino ja Aku Louhimies. Kuvaus Mika Orasmaa. Pääosissa Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen, Otto Gustavsson. 83 min. S. Snapper Films Oy. City Red One.

Hannu-Pekka Björkman tuo lämpönsä ja huumorinsa kansainvälisissä tuotannoissa kannuksensa hankkineen Juha Wuolijoen Joulutarinaan. Björkman on ilmetty Joulupukki Levin ja Utsjoen koristeellisen komeissa maisemissa. Wuolijoen elokuva on kuvakortti Pohjolasta houkutukseksi kansainvälisille markkinoille.

Ei ole ollut Joulupukillakaan helppoa! Monen legendan tie suuruuteen on käynyt vaikeuksien kautta voittoon. Pikku-Nikolas menettää Joulutarinassa tutun kodin turvan ja joutuu huutolaispojaksi pienessä kylässä, jossa kalastus tuo niukan elannon vain omiksi tarpeiksi. Kiertopalkintona poika kiertää talosta toiseen vuoden välein.

Kiitokseksi hoidosta käsistään kätevä Nikolas veistelee isän puukolla kylän lapsille lahjoiksi puueläimiä ja pikkuisia huonekaluja. Sitten katovuodet koettelevat, eikä huutolaisella ole vaihtoehtoja. On pakko muuttaa kaikkien lasten kauhun, ilkeän Iisakin syrjäiseen mökkiin.

Iisakki on katkeroitunut kauppias, joka tekee kellariverstaassaan huonekaluja. Ahne Iisakki huomaa Nikolaksen kätevyyden ja tekee tästä lähestulkoon lapsiorjan, joka ruokapalkalla saa ahertaa pitkät päivät sorvin ääressä. Mutta työ sopii Nikolakselle ja hän haluaakin oppia lisää. Pikku hiljaa pojan taidot ja persoona pehmentävät Iisakin kovan sydämen ja erakkoparin välille kasvaa kiintymys.

Otto Gustavssonin nuoren Nikolaksen ja Kari Väänäsen yrmyn Iisakin suhteen kehitys on Joulutarinan kiehtovinta antia ja sen sanoman syvintä sisintä. Kuvauksen, lavastuksen ja pukusuunnittelun myötä Iisakin puuverstaasta vipuineen ja vääntimineen kehittyy jännittävä joululahjapaja. Wuolijoki saa fantasian syntymään kevyin kosketuksin.

Väänäsen Iisakki on tarinan vahvimpia hahmoja. Orpopojan kohtalo vertautuu Oliver Twistiin, ja Väänäsen Iisakki näyttäisikin lainanneen fyysistä tyyliään Alec Guinnessin Faginilta, joka kaappasi Oliverin lapsivarkaiden armeijaan David Leanin filmatisoinnissa Dickens-klassikosta. Dialogin tarkistus on kyllä pettänyt, kun vanhaan aikaan sijoittuneessa filmissä Iisakki tervehtii markkinaväkeä amerikkatyyliin ”hyvillä päivänjatkoilla”.

Hannu-Pekka Björkman aikuisena Nikolaksena saa pienin koomisin elein persoonallista pilkettä niihin jaksoihin, joissa mies vaistoaa elämäntehtävänsä. Joulupukki löytää tyylinsä! Joulutarina perustelee hauskasti, miten punaisella lakilla ja nutulla pärjää rekiretkillä poropeukalompikin porokuiskaaja.

Ilman Björkmanin ilkamoivia Petteri Punakuonon lassotusyrityksiä ja Kari Väänäsen tuomaa jännitettä Joulutarina kuivuisi kokoon. Huikeiden talvinäkymien floora kaipaisi enemmän kertomukseen hehkua tuovaa faunaa, koristeellisuuden tilalle oikeaa elämää. Laura Birn, Antti Tuisku, Minna Haapkylä ja Mikko Leppilampi voisivat yhtä hyvin olla Disney-piirrettyjä.

Vain Mikko Koukin taustoitetumpi rooli Nikolaksen ystävänä erottuu. Juhlatamineissaan pakasta vedetyssä Joulupukissa on suomalaiseen makuun liikaa tuontitavaran kimmellystä. Kun lopuksi taivastellaan taivaalle digitalisoitua poroletkaa, puuttuu enää, että pukki huutaisi ”Ho, ho, ho!” kaikille maailman lapsille.