KOKKOLA

Annatuuli Saine koreografia ja tanssi: Maa oli autio ja tyhjä – The Land was Waste and Void. Ensiesitys Keski-Pohjanmaan konservatorion isossa salissa 17.11.

Teoksen motto: ”Taideteoksessa pitää olla salaisuus, joka tekee sen eläväksi” (Rafael Wardi)

Keski-pohjanmaan kulttuuriseminaarin yhteydessä nähtiin Annatuli Saineen teos, jonka pääelementteinä olivat tila ja aika. Aikaa oli teoksessa tutkittu ei-lineaarisessa merkityksessä. Tilaa määrittivät suunnat ja niiden kulttuuriset merkitykset.

Tanssiteoksessa edettiin tilassa vasemmalta oikealle, kuten perinteisessä kabuki-näytelmässä. Näyttämötilaan rakentui polku viiden kohtauksen välillä. Kohtaukset olivat liikekuvia niiden visuaalisten lähtökohtiensa vuoksi. Liikekuvat ovat matkan pysähdyspaikkoja. Ne viittaavat dramaturgisesti näytelmään, jossa tarina etenee kohtaus kohtaukselta.

Tanssiteoksessa perinteinen tarinankerronta ja juoni oli häivytetty ja katsojalle jätettiin vapaus kokea ja kertoa oma tarinansa. Liikekuvat ovat tässä ja nyt-tapahtumia, jotka alunperin kumpuavat koreografin alitajunnasta.

Teoksen rakenteellisia teemoja ovat myös vastakohtaparit kuten paljastava-peittävä, täysi-tyhjä, kaunis-ruma ja näiden vastakohtien toisiansa täydentävä ja tyhjentävä voima-kohtausten väliin jäävät tilanteet. Tähän on vaikuttanut japanilainen MA-tila aika- ajatus, jossa oleellisena ja merkityksellisenä pidetään kahden pisteen välistä tilaa.

Kohtausten välitilat ovat tuntematon ja määrittelemätön alue.Väreillä on hallitseva merkitys teoksessa.Punaisen ja valkoisen/harmaan värin merkitykset vaihtelevat kulttuurillisesti ja yhteiskunnallisesti.

Tanssiteoksen lähtökohtainen ajatus oli prosessi,jossa eri alojen ammattilaiset olivat tuoneet oman näkemyksensä teoksen toteuttamissa esille ja rakentaneet kokonaisuutta yhdessä eteenpäin.

Todellisuudessa teos toteutui pitkälle tanssija-koreografin ja pukusuunnittelijoiden yhteistyössä. Keskustelussa eri materiaalien ominaisuuksista tanssissa oli päädytty teknisesti ja sisällöllisesti teosta tukemaan silkkiä ja huovutettua villaa. Myös materiaalien tuntu ja luonne vaikutti liikelaatun ja liikemateriaaliin.

Yhteistyö japanilaisen puvustajan kanssa on tuonut teokseen liikemateriaalia buto-tanssista ja kabuki-näytelmästä. Teoksen alussa hämärässä pyöreän tason päällä tanssijan liike on irtonaista ajasta, harmoninen ja osa tilaa. Yhdessä valaistuksen ja huovutettun pitkään kangastakkiin pukeutunut tanssijan liike luo illuusion liikkuvasta hahmosta, joka on luonnollisesti osa hetkeä ja jatkuvaa kokonaisuutta.

Teoksen edetessä tanssija muuttuu konkreettisemmaksi ja inhimillisemmäksi varsinkin kun liikkeeseen yhdistyy puhe ja kerronta sen hetkisestä tapahtumasta.

Annatuuli Saineen pitkä flamenco tausta näkyy varsinkin soolon loppupuolella, jossa erityisesti käsien asentojen ja liikkeiden flamencolle tyyppillinen tietynlainen impulsiivisuus ja terävyys on vaihtunut butomaiseen pehmeään unenomaiseen liikkeen jatkumoon ilman voimakkuuksien vaihteluita.

Filosofisen sooloteoksen työstämiseen oli käytetty todella paljon erilaisia lähtökohtia; ajatuksia ja aikaa.Voisi ajatella, että eri osiot itsessään voisivat kehittyä omiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi.