Henriikka Tavi: Esim. Esa. 85 s. Teos 2007.

Nyt se on sitten tapahtunut. Hyvää runoa ovat raameistaan täysin vapautuneet säkeet, suunnattomat sanaleikit ja miten tahansa lipuvat kielipelit. Ainakin mikäli on Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoraatia tulkitseminen. Runo on muuttanut muotoaan, saanut tuoreita määritelmiä. Uusi runo on luovaa, irtonaista ja vailla logiikkaa. Sanomain tämän vuoden esikoiskirjapalkinnon runoteoksellaan Esim. Esa saanut Henriikka Tavi on todella omaa luokkaansa – jos tässä tapauksessa nyt ylipäänsä voidaan mistään luokista puhua. Esim. Esa on upeasti soivaa, täysin järjetöntä loruilua, joka kurottuu tunteisiin. Jestas! Miten täysin spontaanilta maistuva sanailu, määränpäätön tekstin asettelu ja tyystin vailla logiikkaa oleva teksti voi koskettaa?

”Mies katseli päiväkaudet silmien läpi neulansilmän taivalsi / karavaani, enkeli lintulaudalla. // Kielen päällä istuu kärpänen ja räpyttelee jalkojaan, / uitettu Gabriel rannalla siivet öljyn tahrimina.”

Runojen puhuja poukkoilee minne tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa. Hän liikkuu, on koko ajan valveilla ja tilanteen tasalla, jatkuvasti, herkeämättä ja hetkille herkkänä. Esim. Esa on poikkeuksellinen kokoelma, sillä se tuo esiin täysin ennakkoluulottoman ja nöyristelemättömän tavan käyttää poeettisia tehokeinoja. Välillä tapa sorvata runokieltä tuntuu jopa röyhkeältä! Vai mitä mieltä olette avoimia vastausrivejä jättävästä, koekirjoitelmarunosta? Aukkoineenkin runo on valmis, ei enää täydennettävissä. Mukana on myös kuvia, käsikirjoitusta, kirjeitä, aloitelmia, loppuja ja äänteitä. Niin, tavallisesti tämä tuohduttaisi. Säkeillä kikkailu hukuttaisi ytimen. Vaan ei nyt.

Henriikka Tavin taito herättää tunteita sikin sokin sirotelluilla sanoilla on huikaiseva. Tai sitten valituksi on tullut vain suunnattoman latauksen sisältäviä sanoja. Hauskuus on iso osa teosta. Vakavamielisyys, ahtaus ja tukkoon tungetut mielikuvapelit eivät Esim. Esaa kuormita. Runo on raikasta.

”Savua tulee sisään. Tule / ulos sisältäni, Esa sanoi. / Tules passuuttelemaan. Rakensin / pihamaalle varaston.”

Teoksen runoista voi muovata lähes juonellisen kokonaisuuden, vaikka yhtenäinen muoto puuttuu. Kaikessa järjettömyydessään koko kirjassa on monta muuta ajan runoteosta enemmän järkeä. Kummallista. Onko niin, että kun kaiken kääntää päälaelleen, sen oleellisemman näkee selvimmin? Tai kun mielen antaa virrata täysin hullusti ja vapaasti, jälki on parempaa kuin koskaan kykenisi kuvittelemaan? Niinpä.

Henriikka Tavi (s.1978) on kotoisin Vehkalahdelta. Hän työskentelee suomen kielen opettajana ja runoilijana Helsingissä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.