Kluun: Vaimo kävi lääkärissä. Suom Sanna van Leeuwen. Like 2007.

Kluunin, oikealta nimeltään Raymond van de Klundert, pitkälti omaelämäkerrallista romaania Vaimo kävi lääkärissä on Hollannissa myyty yli 500 000 kappaletta ja Saksankin bestseller-listalla teos on viipynyt yli 70 viikkoa. Mikä tekee kirjasta niin suositun?

Syitä on monia. Ensinnä on tarina aggressiiviseen rintasyöpään kuolevasta nuoresta vaimosta. Tällaiset tarinat myyvät yleensäkin hyvin. Kirjan lopussa on myös hollantilainen erikoisuus, armomurha, joka sekin herättää uteliaisuutta ja ajatuksia. Vähiten ei kirja kulu lukijoiden käsissä siksi, että se on hyvin kirjoitettu.

Vaimo kävi lääkärissä -romaania voi pitää myös typografisesti kokeellisena teoksena. Jokaisen luvun alussa on jostain musiikkikappaleesta tai runosta napattu motto. Vilahtaapa joukossa Heimo Pihlajamaankin nimi äskettäin kuolleen Jan Wolkersin runon suomentajana:

Te olitte niin sikamaisen onnellisia, mutta siihen tuli loppu niin kuin kaikkeen.

Teos toimii myös erinomaisena Amsterdamin oppaana. Kirjan sivuille on ladottu laatikoihin infoa esimerkiksi paikallisista ravintoloista. Vastaavanlaista tietoa löytyy myös kertoja-Stijnin intohimosta, jalkapallosta.

Toinen Stijnin intohimo on vieraat naiset. Niitä monofobiaa sairastava mies käy perjantai-iltaisin iskemässä kaupungilla. Carmen-vaimo on päässyt perille vain yhdestä, mutta ei tiedä , että aviomiehellä on ollut heitä leegio. Hollantilaiseen tapaan Stijn alkaa käyttää myös ’piristeitä’ ja ajaa autonsa mäsäksi huumattuna. Näin jatkuu siihen saakkka, kun hän tapaa Bredan karnevaaleissa Roosin, josta tulee vähitellen hänen rakastajattarensa ja jumalattarensa. Hänen olemassaolostaan Carmen ei saa koskaan tietää.

Suhde vieraaseen naiseen ei vähennä Stijnin rakkautta Carmeniin. Päinvastoin hän palvoo kaunista vaimoaan, mutta parhaan palan eli rinnan menetys on Stijnillekin liikaa. Hän kaipaa korviketta aito miehiseen tapaan eikä häpeä sanoa sitä. Vaimoaan hän ei kuitenkaan puheillaan loukkaa.

Stijnillä ja Carmenilla menee taloudellisesti hyvin ja heillä on on pieni tytär Luna. Carmenilla on oma menestyvä yritys ja Stijn on osakkaana yrityksessä, josta hänelle tulee rahaa roppakaupalla kun hän vain jaksaa pitää silmänsä auki pitkissä kokouksissa. He asuvat hyvällä alueella ja Carmenin jo sairastaessa he hankkivat suuren talon aivan keskustassa. Stijn kantaa hänet sinne oksennusämpärin kanssa suoraan makuuhuoneeseen. Koko remontoitu talo rouvalle näytetään videolta.

Vaatteita Carmen hankkii yhtenään. Niinpä hänellä onkin vara valita, mistä asussa hän haluaa olla pukeutuneena ruumisarkussa. Pitkän harkinnan jälkeen hän valitsee sinisen Replayn mekon, siihen sopivan Dieselin farkkutakin ja Puman kengät.

Kukkien keskelle tuotavassa arkussa on lasikansi. Ystävien kesken pidetyissä peijaisissa, jotka alkavat jo päiviä ennen Carmenin kuolemaa, kuluu paljon ruokaa ja monta korillista rosee-viiniä. Hautajaisiin saa kutsun myös Roos.

On vaikea sanoa, mistä pidin kirjassa eniten. Ehkä sen rehellisestä otteesta ja suoranaisesta hauskuudesta kuoleman varjossa. Hauska ei ole ainoastaan sinne tänne haahoileva Stijn, vaan myös Carmen, joka jaksaa viihdyttää kuolemansairaanakin läheisiään. Mietin vain, voisinko antaa kirjan joululahjaksi onnellisessa avioliitossa elävälle rintasyöpää sairastaneelle läheiselleni. Vähän rankalta tuntuu.