Tiina RuotsalaKOKKOLA (KP)
Heti alkuun on tunnustettava, etten aikanaan ihastunut mitenkään Richard Bachin ja Russell Munsonin Lokki Jonataniin ja viime vuosien hitille, Paulo Coelhon Alkemistillekaan en lämmennyt lain. Kokkolan kaupunginteatterin ison näyttämön syksyn avaava Éric-Emmanuel Schmittin Kahden maailman hotelli jatkaa mielestäni samassa sarjassa. Populistista filosofiaa, jossa katsojalle väännetään rautalangasta kysymyksiä ja välillä myös vastauksia elämän suuriin pohdintoihin.
Kahden maailman hotellin alussa kokoontuu sekalainen seurakunta ihmisiä, jotka ovat joutuneet välitilaan. He ovat fyysisesti kuoleman rajalla, koomassa ja kun ratkaisun aika koittaa, nousee kukin vuorollaan hotellin hissiin. Nuoli näyttää jatkuuko elämä vain kohoaako hissi kohti kuolemaa.
Näytelmän alussa nuori urheilulehden päätoimittaja Julien Portal, Riku Kemppinen, tupsahtaa hissistä aulaan ja tapaa siellä meedio Radjapourin, Matti Suokonautio, hieman ökymäisen johtaja Delbecin, Jarmo Perälä, ja sydämellisen siivooja Marien, Eija Varima. Toisella puoliajalla joukkoon liittyy vielä elämää kiihkeästi rakastava, nuori nainen Laura, Sini Hukkanen, joka on syntymästään saakka sairastellut kovasti.
Hissivuoroja jakaa salaperäinen pitkäsääri Tohtori S, Anu Hälvä Sallinen, hiljaisten avustajiensa Silja Saarimaa ja Mirja Turkkila-Glad tuella. Tohtorikin tuntuu vain olevan tietämätön siitä, mikä ihmiseloa vie – kohtaloko vai itse Jumala. Etukäteisinformaation mukaan Kahden maailman hotelli sisältää yllätyksiä ja huumoria sekä syvällistä pohdiskelua. Yllätyksiä en löytänyt, huumoria hieman ja pohdiskelua kyllä yllin kyllin.
Alkuasetelma on kutkuttava ja ison näyttämön lavastus kertakaikkisen komea. Myös valo- ja äänimaailma antavat lupaa odottaa jotain taviksen arkea suurempaa. Odotusta vain ei palkita, ei edes toisella puoliajalla, jolloin joukkoon liittyy elämää rakastava Laura ja näytelmän romanttinen osuus voi alkaa.
Kahden maailman hotellin ongelma on ennalta-arvattavuus, jopa näyttelijätyötä ja puvustusta myöten. Schmitt on kuulemma rakastettu kirjailija. Henkilökohtaisesti on vaikea uskoa kirjoittajaa ranskalaissyntyiseksi filosofiksi, jota on käännetty kiivaasti kymmenille kielille ja jonka näytelmät valtaavat teattereita kulovalkean tavoin. Tai sitten amerikkalaistyylinen huttu vain myy Euroopassakin kuin häkää (tai hotellijuttu on maanantaikappale). Näytelmän hahmot ovat kliseisiä ja juoni ennalta arvattavissa. Paha on todella paha, ja hyvä niin hemmetin hyvä, ettei ainoatakaan inhimillistä säröä ole pyhimyksen pinnassa.
Niinpä näytelmän parhaat suoritukset menevät ohi sankariparin teatterin vakionimille; paluun tehneelle Jarmo Perälälle nousukkaana liikemiehenä ja Eija Varimalle alemman keskiluokan edustajana. Ensimmäisellä puoliajalla touhuava Varima on roolissaan elämänmakuinen naisihminen, jonka ajattelua vauhdittaa työ. Kun periksiantamaton Perälä lopulta saa suunvuoroon ja selostaa, mitä mieltä itse on hotellin meiningissä katsomossakin herätään. On edes yksi, joka pysyy linjassaan eikä anna periksi. Teatterin makuun päästään myös hetkeksi kohtauksessa, jossa porukan iäkkäin, meedio Radjapour keskustelee hotellivirkailijoiden kanssa.
Sini Hukkanen on herkkä ja hauras Lauran roolissa, mutta tämäkään ei riitä pelastamaan nuoren parin kohtaamista. Lavalla lähinnä replikoidaan, meedion itku menetetyn tyttären perään muuttuu irvokkaaksi. Kun näytelmä päättyy, on katsojalle aivan sama, mihin suuntaan hissi viimeisen asiakkaan vie.
Näytelmän ohjaaja Anssi Valtonen kiitteli teatteria siitä, että Kokkolassa uskalletaan ottaa esitettäväksi näytelmä, jossa on asiaa. Ja´a, kyllä Kokkolan kaupunginteatterissa on ennenkin pohdittu myös vakavia aiheita, mutta ei näin kevyellä linjalla. Mieleen nousee esimerkiksi vuosi sitten nähty Leena Landerin Käsky, jossa myös oltiin perimmäisten kysymysten äärellä. Jopa siinä määrin, että Käsky nousee edelleen joskus mieleen. Sen sijaan Kahden maailman hotelli alkoi painua unholaan jo yön kuluessa.
Éric-Emmanuel Schmitt: Kahden maailman hotelli. Ensi-ilta Kokkolan kaupunginteatterin isolla näyttämöllä 8.9. Ohjaus Anssi Valtonen (vier.), rooleissa: Riku Kemppinen, Sini Hukkanen, Anu Hälvä Sallinen, Matti Suokonautio (vier.), Eija Varima, Jarmo Perälä, Silja Saarimaa, Mirja Turkkila-Glad.