Suomihevin majesteettisimman oma polku on värittänyt kotimaista metallimaisemaa jo kaksikymmentä vuotta. Spell of Iron -debyytti julkaistiin vuonna 1986. Ensi syksynä päivänvalon näkee Tarotin seitsemäs studiorieska.

– Yli puolet uuden levyn materiaalista on jo sävelletty ja demottu. Parin viikon päästä äänitämme sinkun, joka julkaistaan touko-kesäkuun paikkeilla, kertoo kitaristi Zachary Hietala, Nightwishin – ja tietenkin Tarotin – riveistä tunnetun laulavan basistin, Marco Hietalan isoveli.

Zachary Hietala kuvailee tulevan levyn materiaalia ”kolmen aikaisemman pitkäsoiton hybridiksi”.

– Seitsemän biisin perusteella voin kertoa, että tulossa on armotonta menoa sekä tietysti Queensryche-option mukaisia koukeroita, kampikitaroinnin kuningas naurahtaa.

Myyryläisen Mikan
kulttuuriteko
Otollista pelialustaa seitsemännelle levylle petaa maaliskuun alussa uudelleenmasteroituna julkaistu Tarotin back-katalogi. Bluelight Recordsin Mika Myyryläisen kulttuuriteon vuoksi yhtyeen viisi ensimmäistä studiolevyä sekä yksi live löytyvät viimein kauppojen hyllyiltä. Ja vieläpä cd-muodossa.

– Olihan näille selvä tilaus. Vanhoja levyjä ei saanut ennen remasterointia juuri mistään. Viimeiset pari vuotta kyselimme itsekin Myyryläiseltä tasaisesti, että ”milloin, milloin?”. Mahtava juttu Tarotiin vihkiytyneille. Tunnelma on luonnollisesti nyt hieno, Zachary hekumoi.

Remasteroidut polykarbonaattikiekot saivat kyytipojikseen yhtyeen historiaa luotailevat kansilehdet. Uusintapainokset ovat myös soundimaailmaltaan aiempia levyjä tuhdimpia. Jopa lisäilyjä on tehty.

– Soundeihin saatiin lisää tasapainoa. Suurin ero on varmaan volyymi, joka nousi useilla desibeleillä masteroinnissa. Myös stereokuvaa on laajennettu sekä alataajuuksia lisätty. Ikkunat värisemään! Zachary kehottaa.

Marco Hietalan
aikataulujen ehdoilla
Vaikeita aikoja urallaan kokenut Tarot on punnertanut itsensä takaisin kansan huulille. Kitaristi Zachary Hietala sanoo, että nykyään Tarotin keikalla voi törmätä sekä goottityttöön että keski-ikäiseen hevipartaan.

– Hevi on nykyään hyväksyttyä, jopa liiankin hyväksyttyä. Uuden polven innostuksen huomasi varsinkin toistaiseksi tuoreimman levymme (Suffer our Pleasures, 2003) julkaisun aikoihin. Se myi selvästi paremmin kuin edeltäjänsä For the Glory of Nothing (1998). Suffeli (Suffer our Pleasures) avasi meille paljon uusia ovia, varsinkin Keski-Eurooppaan.

Tarot pomppaa tien päälle syksyllä, heti tulevan levyn julkaisun jälkeen.

– Sitä ennen teemme kesäfestareita laidasta laitaan. Nightwish työllistää Marcoa (Hietala) taas syksyllä, jolloin bändi alkaa demota uusia biisejä, mikäli laulaja on löytynyt. Sitä ennen olisi tarkoitus poiketa Tarotin kanssa muun muassa Saksassa. Kaikki on kuitenkin Marcon jaksamisesta ja aikatauluista kiinni.

Zachary suostuu valottamaan hieman myös Nightwishin nykytilannetta.

– Bändi hakee laulajaa, minkä vuoksi demoja tippuu päivittäin. Noin yhdeksänkymmentä prosenttia yrittäjistä on Marcon mukaan kuitenkin täyttä roskaa. Menee laulutaitojen esittelyn sijaan enemmänkin sinne tissilinjalle.

– Nightwishin Tuomakselta (Holopainen) on syntynyt paljon uusia biisejä, joten bändi tuskin päästää hyvää juttua lahoamaan.

Tarotin miehistöstä myös Janne Tolsalla (koskettimet) ja Pecu Kinnarilla (rummut) on Tarotin ulkopuolisia juttuja.

– Jannella on Turmion Kätilöt. Pecu taas kiertää Savoa coverbändipohjalta. Minut pitää kiireisenä Kuopion kaupungin virka nuorison kulttuuripuolella. Vedän jatkuvasti nuorten bänditoimintaa.

Tanskalaisia pizzerioita ja vodkaa Neuvostoliitossa
Tarotin debyytti, Spell of Iron, toi ilmestyessään uskottavuutta Suomen heiveröiseen hevikenttään. Imagon lisäksi Tarot löi kehiin myös musiikillisesti kansainvälisen tason paketin. Levyn tuotti iskelmäympyröistä tunnettu Kassu Halonen.

– Levyllä kuuluu, että studioon meni joukko äkäisiä nuoria miehiä. Sellaista raivoa on vaikea tavoittaa enää jälkikäteen. Nyt olemme parkkiintuneita vanhoja jätkiä, jotka yrittävät tavoittaa Spell of Ironin energiaa, Zachary nauraa.

Debyytin seuraajaa, Follow me into Madnessia (1988), Zachary kuvailee kappalemateriaaliltaan ykköslevyä vahvemmaksi.

– Kakkoslevyllä löysimme Tarotille tyypillisen raskauden ja melankolian. Esimerkkinä edelleen livesettiin kuuluva Rose on the Grave. Rankkuus on mieleen etenkin minulle. Olen musiikkimaultani bändin raskain mies.

Tarot piipahti ensimmäistä kertaa ulkomailla Follow me into Madnessin tiimoilta. Ohjelmaan mahtuivat Neuvostoliitto, Ruotsi ja Tanska.

Zachary sanoo, että kiertueiden suunnittelu oli tuolloin vielä lapsenkengissä.

– Neuvostoliitosta mieleeni jäi vodka. Ruotsin ja Tanskan keikat taas vedettiin ihan pizzeria-pohjalta. Kiertueilla kakkoskitaristi Mako H:n korvannut kosketinsoittaja Janne Tolsa ajettiin bändiin sisään.

Tarot kesti
koettelemukset
To Live Forever -kolmoslevy ilmestyi vaikeuksien jälkeen, vuonna 1993.

– Sitä ennen altamme kaatui melkein kaikki levy-yhtiöstä lähtien. Myös perinteinen hevi meni pois muodista, tilalle tulivat trash ja grunge. Onneksi Myyryläisen Mika pelasti meidät.

– Onnistuneesta To Live Forever -levystä huolimatta meitä ei osattu myydä ulkomaille. Promotointi jäi siihen, että levy lähetettiin Midemin musiikkimessuille, läjään tuhansien muiden sekaan... Promoottori Seppo Vesterinenkin oli silloin vielä oppipoika.

Vaikeimmat ajat olivat kuitenkin vasta edessä. Neloslevy Stigmata (1995) oli ongelmien karikko.

– Motivaatio oli kortilla. Ensin minä teloin soittokäteni jääkiekkokaukalossa. Sitten Marco sairastui kahdesti peräkkäin keuhkoputkentulehdukseen. Miehen ääni meni niin huonoksi, että äänihuulet piti operoida kuntoon.

Kerran jopa osa Stigmata-sessioista tuhoutui sotkeentuneen kelanauhan mukana.

– Levytys vei lopulta vuoden. Stigmata miksattiin rohkeasti. Itse en ollut kokeiluun tyytyväinen, mutta onneksi remasteroidulla versiolla jälki on parempaa. Pääsimme vierailemaan Stigmatan minipromorundilla Japanissa.

For the Glory of Nothing -viitoslevyllä (1998) elämä alkoi jälleen hymyillä.

– Helpoin ja hauskin Tarot-sessio. Olimme treenanneet materiaalin poikkeuksellisen hyvin ennen studiota, mikä helpotti äänitystä. Seawolfin Hannu Leidén loi meihin mahtavasti henkeä. Hän on itsekin kehunut kesäistä periodiamme yhdeksi uransa parhaimmista.

Tarot aikoo toteuttaa syksyllä julkaistavaksi suunnitellun levyn edeltäjänsä Suffer our Pleasuresin kaavalla.

– Teemme kaiken miksausta lukuun ottamatta kosketinsoittajamme Janne Tolsan kuopiolaisessa studiossa. Lyömme aikataulut niin tiukoiksi, että sessioista tulee tehokkaat. Miksaus on toukokuussa.

Treeni pitää
kitaristin tiellä
Zachary Hietala tunnustautuu musiikin ja elokuvien suurkuluttajaksi. Tällä hetkellä mies ”kyttää Queensrychen uutta”.

– Odotan Operation Mindcrimen kakkososaa pelonsekaisin tuntein. Saa nähdä, mitä on luvassa, sillä Chris DeGarmo ei ole enää bändissä. Uudemmista bändeistä Rammstein on kolahtanut kovaa. Näin bändin keikalla, ja karvat nousivat pitkästä aikaa pystyyn. Kotimaisista Machine Men on taattua automusiikkia. Myös HIM menee, mutta mitään Uniklubia en kuuntele.

– Olen seurannut läheltä myös savolaisen Verjnuarmun touhuja. Bändi lainasi äänityksissä kitarakamojani. Lisäksi Marco ja Janne vierailevat levyllä (Muanpiällinen helevetti).

Zachary Hietala kertoi 80-luvulla antamassaan haastattelussa treenaavansa kitaransoittoa ”kuusi tuntia päivässä tyttöystävän rintoja tuijottaen”.

– Niin taisin sanoa. Tyttöystävän rinnat ovat ehtineet vaihtua jo moneen kertaan, mutta treenistä en ole luopunut. Harjoittelen viitenä päivänä viikossa, päivittäin neljästä viiteen tuntia. Metronomin on hakattava, sillä muuten ei pysy kehityksessä mukana. Uudet kyvyt, esimerkiksi Alexi Laiho, eivät päästä helpolla, seitsemännen levyn sooloja parhaillaan demoileva Zachary kertoo.