Hampaiden paikkaaminen on nykyäänkin hammaslääkärin tavallisimpia toimenpiteitä. Kuitenkaan ei asiakkaan eikä hammaslääkärin kannalta ole lainkaan sama, millä aineella hammas paikataan. Hampaan täytemateriaalin valinnassa hammaslääkärin täytyy arvioida monia kliinisiä kysymyksiä, jotta kokonaisuuden kannalta saavutettaisiin paras tulos. Hammaslääkärillä on käytettävissä tietoja eri materiaalien ominaisuuksista, myöskin seurantatutkimusten tuloksia, joita tutkimuksia materiaalien nopeasti kehittyessä, ei aina ole kovin pitkältä ajalta saatavissa. Hammaslääkärillä on myös oma kokemuksensa täytemateriaaleista ja taitonsa eri materiaalien käytöstä sekä monien kollegoiden arviot ja kokemukset materiaalien ominaisuuksista ja käytettävyydestä. Eri täyteaineiden hinta ja kokonaistaloudellisuus sekä niiden vaikutus suun terveydentilaan, hampaiden reikiintymiseen, limakalvojen terveyteen taikka yleisterveyteen on tarkasteltava yhdessä potilaan toiveiden kanssa. Eikä nykyään voida eri materiaalien ympäristövaikutuksiakaan sivuuttaa. Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan arvioida, halutaanko painottaa joko materiaalin ulkonäköä, kestävyyttä taikka biologisia ominaisuuksia.
Amalgaami oli käytetyin täytemateriaali yli vuosisadan ajan. Hammasamalgaami on metallilejeerinki, jossa koneellisesti jauhettua metallijauhoa, amalgaamijauhoa, sekoitetaan hammaslääkärin vastaanotolla elohopeaan. Amalgaamijauhe sisältää pääosin hopeaa (noin 70 %) ja tinaa sekä lisäksi jonkin verran vaihtelevasti kuparia ja sinkkiä.
Aikoinaan ensimmäiset amalgaamipaikat tehtiinkin vastaanotolla hiomalla hopearahoista jauhetta, jota sekoitettiin elohopeaan. Nykyään amalgaamin sekoittaminen tapahtuu luonnollisesti koneellisesti vastaanotolla. Aivan viime vuosikymmenien aikana amalgaamin valta-asema alkoi murentua osin kielteisen julkisuuden takia sekä muovipaikkamateriaalien kehittyessä yhä paremmiksi. Nykyisin valtaosa paikoista tehdäänkin erilaisista yhdistelmämuoveista, mutta romahtanut amalgaamin käyttö on saanut viime aikoina hiljalleen uutta jalansijaa; amalgaamin myynti on maassamme ollut pienessä nousussa. Hammasamalgaamin edut ovatkin sen kestävyydessä ja helpossa käsiteltävyydessä; vastaan tulee vieläkin sota-aikana tehtyjä ehjiä paikkoja.
Kestävyyden sijaan nykyään painotetaan yhä enemmän materiaalien tervettä hammaskudosta säästäviä ominaisuuksia sekä ulkonäköä. Täytemateriaalin ominaisuudet suojata hammaskudoksia uusilta vaurioilta kuten pulpatulehdukselta ja uudelleen reikiintymiseltä ovat tulevaisuuden täytteen valintakriteerejä. Täyte on aina uusittavissa, mutta tulehtunut pulpa vaatii tavallisimmin juurihoidon, eikä menetettyä hammaskudosta enää saa takaisin. Siksi amalgaamipaikkojakaan ei pidä aiheettomasti purkaa ja vaihtaa muihin paikkamateriaaleihin, koska paikan vaihdossa menetetään aina tervettä hammaskudosta.
Hampaan väristen yhdistelmämuovien käyttö täytemateriaalina on tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituinta. Muovien etuna on hyvä ulkonäkö ja tervettä hammaskudosta säästävä hampaan preparointi, koska täyte kiinnittyy kemiallisesti hampaaseen. Muovimateriaaleja kehitetään jatkuvasti, eivätkä nykyiset muovit enää värjäänny taikka kulu purennassa niin helposti kuin ensimmäiset käytössä olleet muovit. Muovipaikkojen tekeminen on hyvin monivaiheinen ja teknisesti vaativa, joskin aineiden kehittyminen on vähentämässä muovipaikan tekemisen monimutkaisuutta. Muovia heikompi, mutta biologisempi täyteaine on lasi-ionomeeri, joka vapauttaa karioitumista estävää fluoria. Maitohampaiden täyteaineena lasi-ionomeeri onkin usein ensisijainen valinta, samoin lasi-ionomeeria voi suosia mahdollisuuksien mukaan kariesaktiivisilla henkilöillä. Kompomeerit ovat täyteaineita, joissa on yhdistelty keskenään muovia ja lasi-ionomeeria, jolloin on pyritty saamaan molempien täyteaineiden hyviä ominaisuuksia samaan täyteaineeseen.
Hampaan täytteitä voidaan tehdä myös ns. epäsuoralla tekniikalla, jossa laboratoriossa tehdään jäljennöksen avulla kullasta taikka hampaan värisestä keraamisesta materiaalista täyte, joka seuraavalla käynnillä sementoidaan paikalleen. Kullan käyttö täytemateriaalina on Suomessa harvinaista, mutta keraamiset täytteet ovat jonkin verran yleistyneet. Keraamisilla täyteaineilla saadaankin muovia kestävämpiä ja erittäin hyvän näköisiä täytteitä, mutta haittana ovat korkeat kustannukset, jotka tosin täytteen kestävyyden ansiosta aikaa myöten tasoittuvat.
Täyteaineiden valinnassa ovat siis monet vastakkaisetkin asiat puntarissa ja täyteainemarkkinoilla on tarjolla runsaasti eri kauppamerkkejä. Hammaslääkärillä on usein oma suosikkitäyteaineensa, joiden käsittelyn hän hallitsee hyvin ja joilla hänen mielestään saa erinomaisen lopputuloksen. Täyteaineiden kehitystä ja vertailua seurataan kuitenkin tarkasti ja mielenkiinnolla. Tulevaisuus näyttää synnyttävän yhä biologisempia täyteaineita kestävyydestä ja ulkonäöstä tinkimättä.
Martti Lilja
Kirjoittaja on Kokkolanseuden terveyskeskuksen johtava ylihammaslääkäri.
(Julkaistu 2003)
