– Kaikki alkoi täältä kotiseudultani Kokkolasta, linja-autoaseman 20 pennin pajatsosta joskus 60-luvulla. Pikkuhiljaa panokset kasvoivat ja pelit veivät mukanaan omaan suljettuun maailmaansa.

Nyt Arto Patama on päässyt irti pelaamisesta ja hän toimii puolestaan ongelmapelaajien tukena.

Suuri osa suomalaisista on ainakin joskus pelannut jotakin rahapeliä, lotonnut, totonnut, ostanut raha-arpoja tai veikannut. Itse asiassa suomalaiset rakastavat rahapelejä. Viikoittain RAY:n automaatteja pelaa yli miljoona ihmistä ja automaattien tuotto asukasta kohti on Euroopan korkein. Automaattejakin löytyy lähes joka lähtöön, niitä on yli 20 000.

Pelaamisesta haetaan elämään jännitystä, riskinottoa, seuraa ja ajanvietettä ja tietenkin rahaa. Pelaaminen voi kuitenkin joskus saada yliotteen ja riistäytyä kokonaan hallinnasta. Se ei enää tuota jännitystä, hyvää seuraa eikä varsinkaan rahaa enemmänkin päinvastoin. Pelaaminen voi pahimmillaan syrjäyttää elämästä kaiken muun perheen, koulun, työn, harrastukset. Jäljelle jää vain pelaaminen.

Arto Patama korostaa myös sitä, että pelurille raha ei merkitse mitään.

– Raha on vain väline, joka mahdollistaa pelaamisen. Pahimmillaan kaikki liikenevä raha menee peliautomaatteihin, vaikka taskussa olisi nippu laskuja ja vuokra maksamatta. Kahdenkymmenen euron kengät tai jopa vesilasillinen voivat tuntua pelurista kalliilta, mutta pelikoneisiin hän on valmis pistämään vaikka tuhat euroa eikä tunnu missään.

Peluri on
aina häviöllä
Arto Patama toteaa, että viimeiset kymmenen pelivuottaan hän olisi ottanut mielellään patjan, tyynyn ja peiton peliautomaatin viereen, jos se suinkin olisi ollut mahdollista.

– Siinä vaiheessa minulla ei ollut hajuakaan ympärillä olevasta maailmasta. Peliautomaatti ja pelaaminen olivat elämäni ylivoimaisesti tärkein sisältö. Muulla ei ollut väliä. Kone oli ystäväni ja läheiseni, sitä silittelin, sille kerroin iloni ja murheeni, hän kuvaa.

Enimmillään Patamalta sujahti pelasin yhden vuorokauden aikana peliautomaattiin 17 000 markkaa.

– Ei alkoholisti pysty juomaan yhden vuorokauden aikana sellaisen rahan edestä viinaa, tupakoitsija polttamaan savukkeita eikä narkomaani käyttämään huumeita. Mutta peluri kyllä pystyy laittamaan summan peliautomaattiin.

– Totta kai se oli tyhmää, mutta ei sitä silloin ajatellut.

Kun peluri häviää rahaa, hän uskoo, että pelaamalla lisää, hän voittaa. Hävityt rahat on pelattava takaisin. Peluri on vakuuttunut, että kun kone aikansa ottaa, se myös antaa.

– Ongelmapelaajalla on koko ajan mielikuva isosta voitosta. Tosiasian kuitenkin on, että yli 95 prosenttia pelaajista on jatkuvasti häviöllä. Koneet on yksinkertaisesti ohjelmoitu niin, että voitot ovat paljon harvinaisempia kuin häviöt. En ole tavannut sellaista peluria, joka olisi peliautomaattien suhteen voitolla.

Kaikki alkaa
kokeilusta
Kaikki alkaa viattoman tuntuisesta kokeilusta ja useimmille pelaamisesta ei tule mitään ongelmaa. Joillekin pelaamisesta kuitenkin kehkeytyy riippuvuus, josta on vaikea päästä irti.

– Raja normaalin ja ongelmapelaamisen välillä on aika häilyvä. Mitä enemmän pelaaminen vie aikaa ja ajatuksia ja omat ympyrät pienenevät, sitä pahempi on tilanne. Jos koululaisen tai opiskelijan läksyt ja opiskelu jäävät huonolle hoidolle ja vanha kaveripiiri ja harrastukset jäävät taka-alalle, ollaan luiskahtamassa pikkuhiljaa ongelmapelaamisen tielle, selvittää Patama.

– Pelaaminen johtaa eittämättä myös taloudellisiin ongelmiin: laskut jäävät hoitamatta, vuokrat maksamatta, lainat lyhentämättä. Peluri menee kuin ravihevonen, laput silmillä, ei näe eikä kuule.

– Peliriippuvuudesta irti pääsemiseen auttaa vain oma halu, sillä peliriippuvuuteen ei ole olemassa mitään lääkettä eikä taikatemppua. Kukaan muu ei voi auttaa peluria ilman hänen omaa tahtoaan. Kerran peluri on myös aina peluri, Arto Patama muistuttaa.

Hän varoittaa kuitenkaan vertaamasta peluria alkoholistiin. Ongelmapelaaja haluaa, että hänen riippuvuutensa ymmärretään omana riippuvuuden muotona. Muuten he saattavat tuntea, ettei heitä kuunnella eikä ymmärretä oikein.

Ongelmapelaaja
tarvitsee tukea
Kaikkiin erilaisiin riippuvuuksiin liittyipä se alkoholiin, tupakkaan, huumeisiin, shoppailuun, syömiseen, seksiin tai peleihin liittyy samaa valehtelua, häpeilyä, salailua. Siitä huolimatta niitä on käsiteltävä omina riippuvuuden muotoina, selvittää Kokkolan Nuotan vastaanottotyöntekijä Maria Nissi.

– On esimerkkejä siitä, että A-klinikalta apua hakenutta on verrattu alkoholistiin, jolloin hän on pettynyt eikä ole palannut enää takaisin saamaan apua. Peliriippuvaisella on muutenkin hyvin korkea kynnys lähteä hakemaan apua, Patama pohtii.

Arto Patana kuitenkin muistuttaa, että ongelmapelaamisesta on hyvin vaikea päästä irti yksin.– Lievemmissä tapauksissa se voi onnistua, mutta silloin pelaamisen pitää olla vielä edes jonkinlaisessa hallinnassa.

Ammatillista apua ongelmapelaajat voivat saada mm. A-klinikoilla ja mielenterveystoimistoista. Molemmissa on totuttu kohtaamaan erilaisia riippuvuusongelmia. Ainakin isommissa kaupungeissa toimii nykyisin myös ns. GA-ryhmiä eli peliongelmista kärsivien keskinäisen avun ryhmiä.

– Myös Kokkolaan on suunnitteilla vertaistukiryhmä, mikäli kiinnostusta asiaan on olemassa. Tarvetta on jo kartoitettu. Tavoitteena on järjestää yhteinen kokoontuminen ongelmapelaajille heti ensi vuoden alussa. Myöhemmin tarkoitus kokoontua vertaistukiryhmänä. Vertaistuesta on saatu monilla paikkakunnilla hyviä tuloksia, totea Maria Nissi.